Matkaraportti Espanjasta 5/2017

Lyhyt raportti Espanjareissulta. Benalmadenassa vietetty viikko, jonka jälkeen Fuengirolaan. Benalmadenassa oli viski & olutystävälle pari paikkaa, jotka tsekata lomailun ohessa. Nämä löytyy jo aiemmista raporteistani. Valitettavasti näissä ei ollut mitään kotiinviemisiä, tarkistin paikat lähinnä "löytöjen" merkeissä. Onhan täällä edelleen edullisempaa kuin Suomessa, mutta ei ollut tarvetta perustavaralle.

Välissä tuli käytyä myös Gibraltarissa. Tuolla onkin sitten suurin osa edullisempaa. Punnissahan hinnat ovat, mutta silti perustaso on edullisempaa. Gibraltarin kaduilla kannattaa kävellä kujia läpi, näistä kun löytyy useampi putiikki, jossa viskejä myydään. Mitään superupeita löytöjä ei tosin enää ollut, mutta esim Laphroaigin 18yo irtosi 48 punnalla (monessakin paikassa), Lagavulin 16yo 35 punnalla ja oli siellä parit Balvenietkin kuten 21yo portwood (vahvempi versio) ja peated cask 99 puntaa. Double wood oli 27 puntaa.

Fuengirolassa ei ollut uusia viskimestoja, mutta yksi uusi olutkauppa oli. Tämän nimi oli Los Zarcillos ja se sijaitsee Fuengirolan lounaispuolella osoitteessa Av. Condes de San Isidro. Täällä oli aikahyvä valikoima paikalliseksi paikaksi, reilusti belgejä, hollantilaista, amerikkalaisia, paikallisia ja useita muitakin. Hintataso oli Suomea edullisempi, mutta jotkin belgit olivat kyllä ruokakauppoja kalliimpia. Esim. Karmeliet 2,6€, R10 3,4€, Rodenbach Vintage 2013 iso pullo 9,9€.... monet oluet olivat siinä 2-4€ välimaastossa. Koska olin jo ostanut muualta joitain pulloja jääkaappiin, niin täältä tarttui vain Rodenbachin Caractere Rogue ja Karmeliet.

Licoreria La Latina Fuengirolassa (Fugen ja Las Lagunasin kulmilla) myi hyvään hintaan parempia viinejä. Tuolta tarttui kuutama kotiin viemisiksi. Myös Appletonin 21yo rommi tarttui mukaan edulliseen 96€ hintaan. Samoin Johnnie Walkerin Blue Label 20cl pullo 30€. Muutoin näissä oli kyllä hintataso noussut, kuten kaikkialla muuallakin viskien kanssa. Japanilaiset Yamazakin 12yo oli tätä nykyä 110€! Ostin sen kaksi vuotta sitten olisiko ollut 50€ tienoilla. Pikkasen hinta noussuta. Vielä on lomaa jäljellä, joten saa nähdä jos vaikka johonkin vielä törmäisi. Alla kuvasta jo laukkuun tarttuneet painot.

Alkosta: Mufloni Pilsner

Pilsnerin arvostus on omalla kohdallani aavistuksen noussut viime vuosina, vaikka ei nyt lempityylistä voida vielä puhua. Tämä on näkynyt myös blogin puolella, kun pils-arviot on lisäänyteet 500%. Taitaa olla se tsekkityylinen edelleen feivoritti tällä saralla. Jenkkihumaloitukin on jepa, mutta monesti kyllä itse kaipaan sitä diasetyylin tuomaa hentoa voimakua mukaan.

Hyvä uutinen oli, kun Alkoon listautui porilaisen Muflonin Pilsner, joka arvostettiin Suomen Paras Olut 2016 voittajaksi. Hinta puolen litran lestillä on 4,49€. Olisi saanut olla 0,33l pullo. Yksi parhaimpia tähän asti vastaan tulleita kotimaisia pilsnerereitä on ollut VASP Saazer, jota tälläkin hetkellä löytyy jääkaapista. Tämä Muflonin pilsner on humaloitus saksalaisen (Perle) ja tsekkiläisen (Saaz) humalien lisäksi jenkkihumala Cascadella.

Mufloni Pilsner, 5,5%

Tuoksu on yllättävän humalainen ja "kylmä". Amerikkalainen havuinen humalamaailma peittää miedomman maltaisuuden, jossa hieman vaaleaa keksiä ja vaaleaa leipää. Kylmänä tämä jää hieman tunkkaiseksi. Tuoksu ei aivan vakuuta. Hedelmäisyyttä löytyy lämpimämpänä.

Maussa tuoksun mieto tunkkaisuus tulee esiin. Humala, joka on havuista ja greippistä, ottaa tässä alkuun päänäyttämön. Maltaisuutta on mukana, mutta mielestäni se peittyy liikaa multaisen ruohoiseen humalaan. Katkeruustasot korkealla, joka vie edelleen näyttämöä maltailta. Tämä muistuttaa reilun amerikkalaityyliin humaloidulta "perus"-lagerilta, mutta jotenkin pilsnerisyys jää uupumaan.

Whyte & Mackay 22yo

Sekoitteiden maailmasta iäkkäämpi ehdokas maisteluun. Maistoin taannoin tämän brändin "Old Luxury" 19yo versiota, joka ei todellakaan tehnyt vaikutusta. Musitikuvissa tuossa häiritsi kuminen ja jopa hieman käyneen oloinen hedelmäisyys, joka häiritsi paljon. Lisäksi se oli pliisu. Nyt ajattelin kokeilla hitusen vanhempaa, josko ikä olisi tuonut paremman sekoitteen.

Whyte & Mackay valmistaa useampaa versiota sekoitteestaan. Tunnetuin ja tavallisin lienee Special, jota mainostetaan "double marriage" -lausekkeella. Tarkoittaa, että ensimmäinen yhteenliittäminen on noin 35-45 mallasviskin läjä, jonka iät huitelee noin 4-8 vuoden tienoilla ja näiden annetaan muhia keskenään noin 3-8 kuukauden ajan. Toinen naittaminen on jyväviskeillä (saman ikäistä kuin mallasviski), jotka sekoittuu maltaisiin muutaman lisäkuukauden.

Vaikka yllä oleva kuulostaa ihan jepalta, niin itse viskihän on aika.... noh... kuraa. Tuoko sitten tämän 22-vuotiaan paremmin mietityt sekoitukset ja ikä helpotusta, niin ainakin toivottavaa olisi, sillä hintakin on luokkaa kolmin-nelinkertainen.

Whyte & Mackay 22yo, 43%

Tuoksussa on jo iäkästä tuntua. Sherryinen ja ex-bourbonkypsytetyn viskin liitto on mukavassa sovussa. Reilusti mokkaisuutta ja hieman suklaisuutta, tammitynnyriä (vanhemman oloista) ja selkeästi laadukkaamman oloroso-sherrytynnyrin aromia. Ajan kanssa toffeisuus korostuu kahvin kanssa. Yllättävän tasapainoinen ja "ei-sekoiteviskimäinen".

Maussa blendin pehmeyttä ja rauhallisuutta, joka on kuitenkin intensiivisempää kuin perusblendit. Ikä tässä tuntuu huomattavasti. Speysiden sherryinen profiili on laadukkaasti esillä – olorosotynnyrin parhaita puolia. Mokkaa, suklaata, toffeeta ja tummia kuivia hedelmiä reilusti. Mietoa kihelmöintiä, joka muistuttaa yli 40% vahvuudesta. Jälkimaku rauhallisen sherryinen ja melko pitkä blendille. Mukavan sherryinen. Hyvä sekoiteviski.

Boulevard Smokestack Series: Funkier Pumpkin

Pääsiäinenhän oli ja meni, mutta vasta nyt sain motivaation purkaa mökkeilyn ohessa nautittuja oluita. Ei ole muuten kelit paljoa kehittyneet pääsiäisestä täällä eteläisessä Suomessa. Yksi niistä oli Boulevard Brewingin isossa pullokoossa löytyvä Smokestack Seriesin Funkier Pumpkin.

Tykkään kurpitsaoluesta (kunhan ei ole överimausteinen) ja tykkään brettanomyces hiivakannan käytöstä oluessa, joten tämä oli varma nakki. Ostin Systembolagetista pullon alkuvuodesta ja nyt harmittaa etten ostanut toista. Hintaa tällä oli sen 18-20€. Olut on Boulevardin Funky Pumpkiniin (siis eri olut) pohjautuva olut, jossa brettan on annettu viilliinnyttää olutta pidemmälle. Olisiko myös kypsytys tapahtunut tammisammioissa/-tynnyreissä teräksisten sijaan?

Boulevard Smokestack Series: Funkier Pumpkin, 8,5%

Tuoksusta huokuu mausteinen villihiivaisuus. Juuri sitä mitä odotin. Hapanta hedelmäisyyttä, jossa mausteinen kurpitsa hyvin esillä. Kanelia, neilikkaa, eikä nämä ole liian vahvana. Makea mausteisuus tasapainoilee brettan kanssa. Hieno tuoksu.

Maussa hapan alku ottaa mausteisen kurpitsan mukaansa. Mausteisuus on selkeää, mutta ennen makupaletin keskivaihetta happamuus taittaa oluen kuivan nahkeuden puolelle. Hyvä näin. Happamuus on selvä brettavaltainen ja sellaista keskivahvaa - ei jätä kovin hapanta fiilistä. Kokonaisuudessaan hyvä, mukavan juotava ja kevyen mausteinen brettaolut. Tätä kaipaa lisää.

Alkosta: Nøgne Ø # 100

Barley Winehan oli yksi niistä oluttyyleistä, joista en itse erityisemmin välitä. Monesti raskaan makean maltaisia ja alkoholikin saattaa uhota. Mutta kun viimeksi oli se Scotch Ale, josta en myöskään erityisemmin ylensä välitä, ja se oli silti erinomainen, niin miksi ei ottaa tähän väliin paras barley wine jonka tiedän?

Juu tässä päästään heti siihen, että eihän Ø # 100 ole barley wine. Itse voisin lokeroida tämän barley wineksi, varsinkin ikääntyneenä. Imperial IPA on se lokero, johon tämä kait myös lokeroituu, mutta minusta tässä on niin suuri mallasveto (ja makeutta), että humalainen barley wine menee yhtä hyvin. Makuasioita sanoi... enkä ole oluttyylin viilaaja....

Muutama viikko sitten maistoin tästä noin neljä vuotta kellarissa olleen yksilön ja tämä oli saanut reilusti imelää maltaisuutta ja pehmeää tummaa kuivattua hedelmäisyyttä, sekä humalointi oli pehmennyt taka-alalle. Nyt maistossa on Alkosta 9,52€ irtoava tuore yksilö erästä 1740A, joka on pantu 4.1.2017. Oluthan on nimetty Nognen sadannen oluterän mukaan. Kuvat on nyt mitä on, koska oluthetki tuli ex temporena ja oli sen verta nautinnollinen, että kamera ei kerkinyt mukaan.

Nøgne Ø # 100, 10% (batch# 1740A)

Tuoksu on kutsuvan maltainen, paksun fariisisokerinen, jossa humalan katkeruuden voi aistia havuina, sammaleina ja mietona lakritsina. Paahteisuutta on ja se on sellaista rapeaksi paahdetun miedon makean ja tummahkon leivän tuoksua. Tasapaino on tässä upea – sopivasti makeutta, paahteisuutta, humalaa ja maltaisuutta.

Maussa mennään samoilla viitoilla, eli maltaisuus ja humala käsi kädessä ja hienosti sovussa. Leipää, makeaa leipää, greippiä, kahvia, fariinisokeria, miedosti lakritsia, tummia hedelmiä, havuja.... huh. Onpa makuja kerrakseen. Suutuntuma paksuhko ja hieman siirappinenkin, mutta ei tahmea. Hiilihapotkin sopivan alhaiset. Onko tässä mitään parannettavaa? Kypsytettyyn versioon verrattuna selvästi humalaisempi ja vähemmän makea. Minusta tämä on tuoreena parempi. Loistava olut.

Alkosta: Founders Backwoods Bastard

Jännän äärellä. Foundersin olut, joka on taas kypsytetty tynnyreissä. Jokunen aika sitten Founders julkaisu lisää tynnyrikypsytetyn sarjan oluita. Toivottavasti saamme nauttia niistä Suomessakin. Ennen niitä kuitenkin tämä vaatimattomat 100/100 Ratebeerissä saanut Scotch Ale -tyylin edustaja.

En ole itse Scotch Alen ystävä. Yleensä niissä tökkii makeus, imelähkö ohut maltaisuus, tai alkoholisuus. Tai sitten olen maistellut vain vääriä oluita. Tämä takametsien paskiainen on tynnyrikypsytetty ja olisiko jopa bourbontynnyreissä, joissa on ollut jo myös skottiviskiä. Tarkempia speksejä en tiedä, mutta maine ainakin puhuu jo oston puolesta. Pullo ostettu Alkosta, hintaan 7,99€.

Founders Backwoods Bastard, 11,1%

Tuoksu on runsaan kermakaramellinen, toffeinen ja kaurakeksinen. Tammitynnyrin mausteinen tammisuus tulee vahvasti kermatoffeen kera. Maitokahvia ja miedosti makeaa maitosuklaata. Tuoksu on aika makean oloinen ja reilun tamminen. Selkeästi makean maltaista kypsytetyn oluen aromia.

Maku puolestaan ei lyö niin makeana ja toffeisena kuin tuoksun jälkeen odotin. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja hiemanm kuohkeakin. Vähän hiilihappoja. Maitokahvia, kermakaramelliä ja makeaa maltaisuutta. "Keltaisen" skottiviskin aromiakin. Keskivaiheilla kuivattava mieto paahde ja kevyt katkeruus. Jälkimakuun mennessä lisää tammisuutta vaniljan ja kookoksen kera, sekä kuivattua hedelmäisyyttä.

Makeutta löytyy, etenkin alussa, mutta hienosti se taittuu loppua kohden, eikä alkoholisuus häiritse missään vaiheessa. Hieno olut, paras maistamani kategoriassaan.

Johnnie Walker Select Casks - Rye Cask Finish

Jälleen blendiä lasissa. Ja siltä hyvin tunnetulta brändiltä, jolta olen maistanut jo moooonta blendiä. Jospa löytyisi uusi suosikki Blue Labelin rinnalle.

Ensinnä pieni huomio – nyt on kyseessä Johnnie Walkerin Select Casks -sarjan Rye Cask Finish, ei siis Alkosta löytyvä Blenders' Batch Red Rye Finish. Speksien mukaan nämä kaksi ovat aika lähellä toisiaan, mutta tämä otsikon viski on ikämerkitty kymmenellä vuodella (Blender's versio on NAS) ja vahvempi prosenteiltaan (Blender's versio 40%). Siis paljon mielenkiintoisempi.

Cardhun mallasviskin ympärillehän tämäkin rakentuu. Kypsytetty ensimmäisen täytön bourbontynnyreissä ja viimeistelty ruisviskitynnyreissä. Viimeistelyaikaa ei kerrota, toisin kuin blender's batchissa se on 6kk. Tämä otsikon viski irtoaa maailmalla n. 55-60€ hintaan.

Johnnie Walker Select Casks - Rye Cask Finish, 46%

Tuoksussa runsas ruisviskin mausteisuus. Jopa sen verran paljon, että voisi helposti luulla ruisviskiksi. Neilikkaa, kanelia, tammea, vaniljaa ja hyvin kevyt hapan maustekakkuisuus (piimäkakku). Ruisviskitynnyri peittää blendin muut aromit allensa Minusta oikein hyväkin tuoksu, mutta tykkäänkin ruisviskistä.

Maussa rukiinen mausteisuus myös dominoi ja 46% vahvuuden aistii hyvällä tavalla. Ei siis tyypillisen vetinen blendi kuten esim samaisen brändin punainen, vaan vahvempi, intensiivisempi ja tietty mausteisempi. Mausteina ne samat kuin tuoksussa. Hieman tulee alkoholinen tausta mukana, ikään kuin vahvempaa nuorta ruisviskiä olisi laimennettu. Silti, kokonaisolemus on minusta hyvin positiivinen yllätys. Mikäli ruisviski (ja vielä nuorehko) ei ole makuusi, niin et todennäköisesti arvosta tätäkään.

Ruosniemi Viikate Pohjoista Viljaa lager

Ruosniemen jo jokunen aika sitten lähettämä paketti sisälsi mm. tämän otsikon uutuuden, joka saa Viikate-bändistä tykkäävät varpailleen. Itsekin diggailen kyseistä bändiä kohtalaisesti, vaikka mikään fanaattinen fani en olekaan.

Jos en väärin muista, niin tämä olut on julkaistu Kouvolalaisen bändin 21-vuotisen uran kunniaksi. Ruosniemen panimon Antti Isomäen ideasta tämä lähti. Julkistus oli Helsinki Beer Festivaleilla huhtikuun alussa ja muutoin tätä löytyy kait ravintolavalikoimista ja K-kaupoista. Tyyliltään rehti lager, ilman sen kummempia kikkailuja. Speksejä en tosin sen kummemmin tiedä, ainakin maitokauppavahvuista.

Ruosniemi Viikate Pohjoista Viljaa lager, 4,7%

Tuoksu on puhtaan viljainen, kevyen humalainen ja kevyesti keksinen. Humala tuo kevyttä ruohoisuutta, joka on myös kuivan oloista. Hyvin miedosti kukkaishunajaa. Pikkaisen maltaista pölyisyyttä. Kokonaisuus kuitenkin laadukkaan oloinen ja raikas lagertuoksu.

Maussa ollaan täysin samoilla linjoilla – maltaisuutta, joka tuo vaalean keksin, vaalean "kevyttä" leipää ja ripauksen hunajaa. Mukana miedosti ruohoisuutta ja hento keltainen hedelmäisyys. Suutuntuma sopiva lagerille, ei vetinen ja raikas. Hiilihappoja kohtalaisen pljon. Jälkimaku kevyt, hyvin miedosti katkera ja viljainen. Hyvin tavallinen "pienpanimo"-lager, jossa makua on enemmän kuin bulkissa.