Tällä kertaa tiistaipäivä vetänyt enemmän porukkaa paikalle. Ei ole Jaakko paikalla....
Hanoissa ei näyttänyt olevan minulle mitään erityistä juuri tällä hetkellä. Olisin toivonut kauteen sopivasti tuhdimpaa imperial stoutia tai vastaavaa. Olutkaapista kuitenkin löytyy myös tuhteja oluita, joten kyllähän tuolta saa mitä haluaa.
Ensimmäiseksi olueksi valitsen Põhjalan kurpitsaoluen, jonka maustamiseen on käytetty neilikkaa, kanelia, inkivääriä ja muskottipähkinää. Maltaina Pale malt, Cara pale, Crystal 50, Melanoid ja kauraa. Humalina Magnum ja Cascade. Tietenkin myös kurpitsaa.
Viskeistä teki mieli hieman tuhdimpaa ja sherryisempää, joten kunnon sherrypommia kylkeen Glendronachilta. 1990 tislattu, 2013 pullotettu. Kypsytetty PX Puncheon-sherrytynnyrissä (500l) ja pullotettu tynnyrivahvana. Single Cask -julkaisujen kahdeksatta erää. VYS kortilla saa -10% hinnasta.
Põhjala Saak, 6,7%
Tuoksussa tyypillistä kurpitsaoluen mausteisuutta - kanelia, neilikkaa ja inkivääriä. Kurpitsaisuus selkeänä ja hyvällä tavalla. Miedosti karamellisuutta ja kaurakeksiä, josta tulee mieleen myös pähkinävoi. Tuoksu on hyvä.
Maussa on jotenkin tiukka ja karkea alkoholisuus, vaikka ei voltteja niin paljoa olekkaan. Suutuntuma on sopivan samea ja humalatkin tuntuu, mutta jotakin häiritsevää tässä on. Alkumaussa mausteisuus tuntuu hyvältä, mutta katoaa ja palaa vasta ihan lopussa. Tuoksu lupaili enemmän.
GlenDronach Single Cask 1990/2013 22yo, Cask #2971, 50,8%
Tuoksussa huikeasti vahvaa sherryisyyttä, joka on makeaa ja kuivaa samaan aikaan. Reilusti nahkaisuutta, mokkaisuutta ja suklaata. Kuivattuja hedelmiä (taatelia, viikunaa, rusinaa) ja rusinakeittoa. Selkeästi PX:n tuomaa makeutta, joka sekoittuu kuivempaan olorosomaiseen nahkaisuuteen.
Maussa sherryisyys jyrää ja onneksi tutulla Glendronachin laadukkaalla otteella. Kuivattuja hedelmiä, nahkaisuutta, mokkaa, suklaata ja hieman moottoriöljyisyyttäkin. Makuprofiili muistuttaa 21-vuotiaan Parliamentin makua, ollen alkuun makea ja kuivuen loppua kohden. Suutuntuma omalla tavalla raskan, muttei öljyinen. Jälkimakuun jää runsas mausteinen sherryisyys ja nahkea mokkainen nahkaisuus. Herkkua sherrymonstereista pitävälle.
Näiden jälkeen katselin kaappeja ja huomasin uutta versiota Brewdogin kookospsykosta. Muistaakseni olen vanhemmalla etiketillä varustettua versiota maistanut taannoin, mutta en löytänyt blogiarkistoista. Joten kirjataan mietteet ylös. Psycho on imperial stout, jonka panossa käytetty kahvipapuja, vaniljatankoja ja paahdettuja tammilastuja. Kylkeen tuttu Lagavulin DE 1996, joka toimii aina. Savua ja makeaa sherryä.....
BrewDog Cocoa Psycho, 10% (2015)
Tuoksu on lämmin ja tumman suklainen ja tumman kaakaoinen. Reilusti maltaisuutta ja paahdettua maltaisuutta ylipäänsä. Raa'an suklaan voi aistia, samoin miedon tammisuuden. Maltaisuus ja paahteinen suklaisuus tuo etäisesti mieleen hiljattain maistetun navettaoluen (Borg Surtur 30).
Maku on voimakkaan ja intensiivisen suklaa-maltainen. Suutuntuma paksu ja kuohkea. Tumma suklaisuus on sellaista raakasuklaan kitkerää ja paahteista suklaisuutta. Leivontakaakaota. Ei kuitenkaan täysin kuiva, vaan myös miedosti makeaa ja suolaista - aika täyteläinen siis. Jollekin ehkä liikaa, mutta minusta melko sopivasti tummaa suklaisuutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti