VYS Iäkkäät Harvinaisuudet, osa 15: Glenfarclas

Muutama kattaus iäkkäitä harvinaisuuksia pääsi livahtamaan välistä, kunnes koitti kattaus numero viisitoista. Edellisen kerran todistin japanilaisia ihmeitä nimeltä Karuizawa ja Yoichi, kattauksessa numero 11. Iäkkäiden harvinaisuuksien viidennessätoista tastingissä perehdyttiin speysideriin nimeltä Glenfarclas. Tastingin tuttu paikka säilyi – Carelian kellarin tunnelma on oivallinen iäkkäille harvinaisuuksille. Tasting pyörähti käyntiin tutulla kaavalla: Nikkanen ääneen, nenä lasiin ja mielikuvitus vauhtiin. 

Glenfarclas tuo ensimmäiseksi mieleeni "The Family Casks" ja rumat pyöreät pullotötsät. Aika moni "ei-harrastajakin" on maistellut kyseisen tislaamon perusvalikoimaa. Tähän löytyy yksi merkittävä syy – perusvalikoiman ikä/hinta-suhde on melko kohdillaan. 25-vuotiastakin saa hyvin alta 90€ nykypäivänä ja 15- sekä 21-vuotias irtoaa huokeaan 40-70€ hintaan. Lisäksi Glenfarclas on helposti ja laajasti saatavilla. 

Tältä tislaamolta lölytyy markkinoiden kypsytysiältään vanhimpia viskejä. Yksityisten pullottajien tarjontaa puolestaan ei löydy – ainakaan virallisella nimellä. Glenfarclas luottaa vanhaan tapaan lämmittää tislauspannuja suoralla tulella. Speysiden suurimpien pannujen alla on leimunut tuli jo ties kuinka kauan ja sama suku (Grant) on omistanut tislaamon jo vuodesta 1865. 

Suoralla tulella lämmittämisen lisäksi Glenfarclas kypsyttää viskinsä matalissa liuskekattoisissa ja maalattiaisissa varastoissa (dunnage warehouse). Lämpötilat ei pääse vaihtelemaan samalla tavalla kuin nykyaikaisissa varastoissa. Tämä osaltaan vaikuttaa siihen, että Glenfarclasin "enkelten osuus" on vain 0,5% luokkaa, kun se yleisesti on luokkaa 2%. Nämä detailit yhdessä antavat hyvät edellytykset pitkille kypsytysajoille. 

Glenfarclas on tunnettu myös sherrytynnyreiden käytöstä – tislaamon koko tuotanto päätyy sherrytynnyreihin. Näin on myös illan kattauksen viskien laita, kaikki viskit ovat kokeneet sherrykypsytyksen. Mukana oli 1970- ja 80-luvun vaihteen peruspullotteita (jos niitä nyt näin voi kutsua) ja muutama pullote uudempaa 2000-luvun tuotantoa. Neljä viskeistä on pullotettu 43%-vahvuudella, yksi 46% ja yksi 40%. Kattauksen kuusi viskiä olivat alla olevan kuvan mukaiset.

Glenfarclas 7yo, 40% (1970-)

T: Kevyen toffeista ja hunajaista. sherryisyys on lääkemäistä ja yrttistä. Hieman terävä, mutta muutoin ei mielestäni erityisen nuorekasta.

M: Alku on pehmeä, mutta saa voimaa allensa. Hieman ohuen tuntuinen. Sherry ei ole jyränä, vaan makeuttajana. Marjaista ja makeaa. Jälkimaussa sherryn kuivien hedelmien mausteisuutta. Ei mitenkään erityinen, aika lyhyt ja simppeli (ikä). Puhdas.

Glenfarclas 15yo, 46% (1970-)

T: Sherry marjaisampaa kuin edellisessä. Myös hieman yrttisyyttä ja nyt mukana nahkaisuuttakin. Runsaampi. Ripaus toffeeta.

M: Maussa puhdasta sherryä, joka ei ole niin makeaa kuin edellisessä. Nahkainen ja mentholinen yhdistelmä sherryssä. Pidempi jälkimaku. Jättää suun nahkean kuivaksi. Perushyvä.

Glenfarclas 21yo, 43% (1970-)

T: Ensivaikutelmana tulee tummaa rommin aromia. Tämä on vanhemman tuntuista. Sherry on enemmän old school -tyyppistä ja sen mukana tulee kevyesti herukkaista nahkaisuutta. Myös tammi ja nahkaisuus selkeämmin esillä. Tumman sävyinen ja miedosti raskasta.

M: Tämä on iäkkäään oloista. Sherry on nyt sitä vanhempaa tyyppiä; mokkaista, herukkaista, nahkaista ja mausteista. Puolikuiva ja sopivan voimakas suutuntuma. Jälkimaussa pitkä kaunis vanha tynnyrisyys ja rommimaisuus. Selkeästi paras kolmesta ensimmäisestä.

Glenfarclas 21yo, 43% (2000-)

T: Ohuempi ja ei niin tumma kuin edellinen. Lääkemäisempi ja yrttisämpi sherryisyys. Mentholia. Myös marjaisempaa ja rypäleisempää (punaviini). Ei vedä vertoja edelliselle.

M: Maku on terävämpi ja yrttisämpi kuin edellisessä. Sherry on kuivempaa ja mokkaisempaa, mutta makeutta on silti aistittavissa. Jälkimaku miedon suklainen ja hunajakanervainen. Ei jotenkin sytytä. Ihan hyvä, mutta edellisen jälkeen tylsän moderni.

Glenfarclas 25yo, 43% (1970-)

T: Mokkainen aromi nahkaisen ja toffeisen sherryn lisäksi. Myös suklaata ja maltaisuutta. Muistuttaa enemmän 2000-luvun 21-vuotiasta. Samaa yrttistä vivahdetta (mentholi/eucalyptus). Ei säväytä.

M: Pehmeä alku. Mausteisuus piilommassa kuin tuoksussa. Jäegermaisterin yrttisyys kävi mielessä. Sherry on jotenkin poissa. erilaista. Ei nahkaista. Jälkimaku vetinen ja lyhyt.

Glenfarclas 25yo, 43% (2000-)

T: Marjaisampi ja kanervaisempi kuin edellinen. Hiukan terävä. Ei niin mentholinen kuitenkaan. Nuoremman tyylistä kuin edellinen.

M: Sherry voimakkaampaa kuin edellisessä. Marjaisampi ja mausteisempi. Hunajakanervaa. Jälkimaussa mukava suklaisen nahkainen vivahde. Reilusti maukkaampi kuin edellinen.

Näistä oikeastaan tuo 21yo (1970-) oli ainoa, joka säväytti kunnolla. 21- ja 25-vuotiaissa (2000-) oli hieman samaa mentholista sherryisyyttä. Myös yrttisyys oli mielestäni yhteinen tekijä näissä kahdessa edellä mainitussa, sekä 25-vuotiaassa (1970-) pullotteessa. Tämä maistelu korostaa näkemystäni, että Glenfarclasin peruspullotteiden sherryisyys on sellaista hieman ohuempaa ja puhdasta. Ei siis sellaista raskasta "sherryjyrämäistä".


Oma ranking illan viskeille on seuraavanlainen:

1. Glenfarclas 21yo, 43% (1970-) *****
2. Glenfarclas 25yo, 43% (2000-) ****
3. Glenfarclas 21yo, 43% (2000-) ***
4. Glenfarclas 15yo, 46% (1970-) ***
5. Glenfarclas 25yo, 43% (1970-) **
6. Glenfarclas 7yo, 40% (1970-) **

Lopussa pidetty yleinen äänestys paremmuudesta:

1. Glenfarclas 21yo, 43% (1970-)
2. Glenfarclas 25yo, 43% (2000-)
3. Glenfarclas 15yo, 46% (1970-)
4. Glenfarclas 21yo, 43% (2000-)
5. Glenfarclas 7yo, 40% (1970-)
6. Glenfarclas 25yo, 43% (1970-)