30 elokuuta 2013

Meantime London Stout, Coffee- ja Chocolate Porter


Aika tarkastella tämän vuonna 2000 Alastair Hookin perustaman panimon tuotoksia. Aloitellaan tummemmasta päädystä, eli Stoutista ja Portereista. "Perus Porter" jäi nyt saamatta, joten palataan siihen myöhemmin.

Meantime London Stout, 4,5%

London Stout
Ensimmäisenä monesta maitokaupastakin löytyvä London Stout. Tässä on käytetty paahdetun ohramaltaan sijasta "tummia maltaita" ja "Lontoon" vettä. Näin sanotaan siis kotivivuilla.

T: Tumman paahteista vahvaa kahvia, paahdettuja viljoja raikkaalla humalalla, pehmeää muromaisuutta ja leipää, jossa on rapea ja jauhoinen kuori. 

M: Samaa viljaisuutta ja leipämäisyyttä kohtalaisen kuivana ja pehmeänä. Tasapainoinen, leveä ja kermainen, mutta samalla hieman vetinen suutuntuma. Paahteisuus on kohtalaista ja taittuu hieman makeahkoksi, mutta kokonaisuus on kuitenkin kuivattava. Jälkimaku on paahteinen, pähkinäinen, hennon kuiva ja mausteinen. Lyhyehkö. Ihan hyvää "osittain" samettista stouttia.


Meantime Chocolate Porter, 6,5%

Tässä oluessa on käytetty neljää eri paahdettua mallasta ja näiden lisäksi kypsyttämisen aikana on lisätty aitoa suklaata. Pullon mukaan sisältää ohraa ja vehnää.

T: Kaakaoinen, hieman hapan ja makeahkon maitosuklainen. Mukavan paahtunutta suklaisaa viljaa ja puuromaisisa vivahteita. Suklaa on selkeästi läsnä eikä ainakaan alussa lyö liikaa läpi. Tässä suklaa on nimenomaan maitosuklaamaista ja maitokaakaomaista, jossa tumma kaakao taittaa hyvin makeutta. Hetken seistyään suklaa peittää muita tuoksuja jonkin verran allensa. Paahteista viljaa löytyy edelleen, mutta suklaa dominoi. Kevyttä humalaisuutta löytyy raikkaana vivahteena.

M: Viljainen paahtunut suklaamallas ja kuivattava mieto humsalaisuus. Ei kovinkaan syvä makumaailma, mutta toimii silti. Paksuhko ja tumman kaakaoinen sekä maitosauklainen maku tekee tästä hyvän jälkiruokaoluen. Lopussa paahteisuus ja kuiva kaakaomaisuus jyllää suussa. Yksinkertainen.


Meantime Coffee Porter, 6,0%

Vuonna 2005 lanseerattu Porter, jossa aitoa Ruandalaista Maraba Arabica-kahvia. Nämä eväät riittivät kultamitalin voittoon World Beer Cupissa vuonna 2006. Oliko vielä niin, että tämä oli ainakin aikoinaan "reilun kaupan olut". Tätä löytyy kaapista vanhempi versio, joka on kypsynyt jo noin 5 vuotta pullossa. Nyt tarkastellaan kuitenkin tuoreempaa versiota.

T: Selkeästi kuivempi ja "portermaisempi" tuoksu. Palanutta kahvia, tummaa kaakaopapua, paahdettuja maltaita ja ripaus katkeraa asfalttista sitrusta. Samankaltainen mieto humalaisuus kuin chocolate porterissa, ehkä jopa miedompi. Ajan kanssa tulee maltaisia ja mäskimäisiä tuoksuja. Hieman hiivaakin löytyy. Porterin oma luonne tulee melkein paremmin esille kuin chocolate porterissa. Samaa jauhoisuutta kuin London Stoutissa.

M: Maltillisempi ja vähemmän makea kuin suklaaveljensä. Samaa kuivaa kaakaomaisuutta ja miedohkoa humalaisuutta. Kahvi on läsnä ja pysyy sopivan tasapainossa alusta loppuun. Tuoksussa kahvi on melkeinpä enemmän läsnä. Tässä humalaisuus on aavistuksen hedelmäisempää. Jälkimaku on ehkä hieman lyhyempi. Ikäänkuin kuivuisi pois. Hieman katkerampi ja suolaisempi.

Lopputuntuma näistä on, että varsinkin molemmat porterit, ovat hyvin samankaltaisia, suurimman eron tullessa makeudessa. Molemmissa on läsnä tämän oma mausteensa ja ehkä coffee porterissa se on aavistuksen enemmän tasapainossa muun maun kanssa. Stout oli näihin verrattuna pehmeämpi, syvempi ja miedommin hiilihapotettu ja hieman vetisempi. Hyviä kaikki, mutta tietynlaista syvyyttä puuttui kaikista.

Veljekset kuin porterit

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti