23 elokuuta 2016

The Balvenie 15yo Single Barrel, OB (bourbon barrel)


Nyt kun kymmenvuotias Founder's Reserve tuli arvioitua, herätti se mielenkiinnon muihin Balvenien tuotoksiin. Hiljattain maistettu uutuus, Balvenie 25yo Madeira Cask, ei säväyttänyt erityisemmin, mutta viime marraskuussa maisteltu 15-vuotias Single Barrel sherryversiona teki hyvän vaikutuksen.

15yo Single Barrel viski tuli markkinoille yli 20 vuotta sitten, vuonna 1993. Se oli ensimmäisen, tai toisen täyttökerran ex-bourbontynnyreissä kypsynyt viski. Luonnollisesti yhden tynnyrin tuotoksia, jonka tynnyrinumerot ja muut viitteet julkaistiin etiketissä ja pahvitötsässä näkyvästi. Alun perin pullotusvahvuus oli 50,4%, mutta vuodesta 2003 lähtien pullotus tehtiin 47,8% vahvuudessa.

Hinnaltaan nämä Single Barrelit olivat tässä loppupuolella noin 60-100€ luokkaa. Maistossa oleva pullote on 5cl miniatyyristä, joita ostin Kanarialta muutamat kappaleet alle 5€ hintaan. Miniatyyrissä ei ole tynnyri-/erämerkintää ja tämän alkoholipitoisuus on 50,4%, eli pullon täytyy olla pullotettu ennen vuotta 2003 ja tislattu 70-/80-luvulla (viimeistään -87).


The Balvenie 15yo Single Barrel, OB (bourbon), 50,4%

Tuoksu on kylmän vaniljainen, keksinen ja kevyen hunajainen. Hunajaisuus ei niin runsasta kuin DoubleWoodissa. Hedelmäisyyttä keltaisten hedelmien muodossa. Tammisuus kauniisti esillä ja syvyyttä tulee ajan myötä. Mieto pähkinäisyys ja kermaisuus nousee pidemmän ajan päästä.

Maussa tynnyrin tuoma aromikkuus on hienosti esillä. Vaniljaisuutta, kookosta ja mietoa kukkaisuutta. Maltaisuus on miellyttävän kaurakeksistä ja Marie-keksistä. Alussa kevyt hunajaisuus, joka ajan myötä hieman voimistuu. Loppua kohden saa pientä hedelmäistä keltaista kirpeyttä mukaan, muttei muutu saippuaiseksi. Kaunis ja nautittava Balvenie.


20 elokuuta 2016

Stone Matt’s Burning Rosids Imperial Cherry Wood Smoked Saison

Maahantuojan ja Berliinin panimon vuoksi Alkoon saattaa tupsahdella aiempaa useampi Stonelainen, mutta otsikon pullon tilasin Hollannista. Pitkästä aikaa oli pakko ostaa jo pelkän oluen nimen vuoksi – savusaisonia huippupanimolta, kuulostaa törkeen herkulliselta.

Olut tehtiin entisen Stonen työntekijän Matt Courtrightin muistolle. Reseptiikka oli ilmeisesti hänen omaa käsialaansa. Matt menehtyi vuonna 2013. Koko tarinan pääset lukemaan panimon kotivisuilta täältä. Kyseessä on siis belgityylinen saison, jossa twistinä on kirsikkapuun savulla kuivattuja maltaita. Nimi viittaa kirsikkapuiden lähteeseen. 


Stone Matt’s Burning Rosids Imperial Cherry Wood Smoked Saison, 10,5%

Tuoksu melko sulkeutunut, miedosti maustepippurinen ja hennon savuinen. Savuisuus on sellaista puusavua. Lämmetessä belgityylistä hedelmäisyyttä ja hiivan esterisyyttä.

Maku on makean maltainen ja kuivattava. Jättää suuhun samean mokkanahkaisen kuivuuden. Hiiva tuo hedelmäisyyttä, joka on vihertävää ja kypsää. Nektariinia ja aprikoosia. Savu leijailee taustamaussa, eikä varasta huomiota liikaa. Odotin itse asiassa voimakkaampaa savua. Jälkimaku muistuttaa vahvaa kuivaa saisonia.



17 elokuuta 2016

Alkosta: Stone Arrogant Bastard Ale

Tämä on tullut useamman kerran maisteltua, vaan nyt ensimmäistä kertaa näin tuoreena. Tuoreus johtuu siitä, että panimo perusti laitoksen Berliiniin, jossa sen oluita alettiin tuottaa. Tämän tölkki on siis purkitettu Saksassa, josta se löysi tiensä Alkon hyllyyn muutaman kuukauden ikäisenä ja 5,89€ hintaan 50cl tölkki. 

Olut on tyyliltään vahva amerikklainen ale, jossa humala näyttelee isoa roolia. Väri on tummahko, mutta edellisten muistikuvieni perusteella maussa se ei kuitenkaan osoita niin vahvaa läsnäoloa. Bastardilaisia olen maistellut useampaakin versiota, mm. Double Bastard oli ihan mukavan oloinen tuhti ale, jossa humala tykitti vahvan rungon kera. Myös tammilastuversio on tullut maistettua, mutta siinä tammilastun osuus aikanaan oli turhan vaisu. Kovin suuria odotuksia itselläni ei ole tämän tyyliselle oluelle, jossa tummempi runko on höystetty reilulla amerikkalaisilla humalilla. No ei tämä nyt niin tumma edes ole.



Stone Arrogant Bastard Ale, 7,2%

Tuoksu on reilun maltainen kermatoffeisine ja voikeksisine aromineen. Kevyttä mokkaisuuttakin on mukana. Humala kuivattaa tuoksua ja tuo yrttisyyttä (anis/fenkoli). Mieto lakritsisuuskin läsnä.

Maku alkaa kuivahkon maltaisena ja kuivan katkerana. Humalan katkeruus kipristää suuta etenkin puolivälistä loppua kohden. Kevyt havuisuus ja reilu greippisyys. Mallas on mukana pähkinäisyytenä ja paahdettuna viljaisuutena. Jälkimaku reilun greippisän katkeroinen, kuiva ja miedosti paahteinen. Jälkimaussa pientä yrttisyyttäkin mukana. Ihan hyvä, mutta en ole näiden reilusti humaloitujen tummien perään niin innokas. 



15 elokuuta 2016

Alkosta: Founders Devil Dancer Triple IPA

Maahantuoja Diamond Beweragesin ansiosta saimme jälleen uutuuden Alkon hyllyille tältä amerikkalaiselta huippupanimolta. Tätä noutaessani Alkosta, löytyi Sellon Alkon hyllyiltä peräti seitsemän Foundersin olutta. En valita, vaikka joku muu saattaisikin ihmetellä. 

Tämä uusin tulokas on luokassaan hemmetin vahva IPA, eli Triple IPA. Mistään jokapäiväisestä oluesta ei ole kysymys, sillä 12% alkoholipitoisuuden lisäksi pullolla on hintaa lähes kymmenen euroa (9,79€). Vastapainoksi toki saa alkoholin lisäksi kuivahumaloinnin kymmennellä eri humalalajikkeella ja 112 EBUa katkeruutta. Humalahörhöt käsi pois housuista!

Etiketistä paljastuu, että olut on pullotettu toukokuussa, ollen täten noin kolmen kuukauden ikäistä. Kohtalaisen tuoretta siis. Odotettavissa greipin ja pihkan sekaista karamellimaltaisuutta, paksua runkoa ja vähemmän raikkautta. Olen muistaakseni joskus mainostanut, että tuplaipat eivät ole se suosikkilajini...



Founders Devil Dancer Triple IPA, 12%

Tuoksussa reilusti karamellisuutta, toffeemaltaisuutta ja keksiä. Humala tulee pihkaisena ja havuisena. Isommalla nuuhkaisulla tulee alkoholisuutta ja imelyyttä. Oluen vahvuus käy hyvin ilmi jo tuoksusta.

Maussa tukeva karamellirunko, jossa reilu havuinen ja pihkainen humalapuraisu. Karamellisuus voimistuu keskivaiheille mentäessä. Toffeeta, karamellia, jopa hieman siirappia. Humala kuivattaa, mutta jättää silti maltaisuuden kanssa tahmea suutuntuman. Alkoholi tuntuu lämmittävänä ja ajoittain lyö läpi. Jälkimaussa greippistä ja pihkaista katkeruutta vahvan karamellisuuden kera. Itselleni tämä menee överiksi alkoholin osalta ja karamellisuuskin on jo melkoisen korkealla. Ei siis suosikkityyliäni tämäkään, monet muut varmasti tykkäävät.