18 tammikuuta 2018

Laitilan FR35H American Lager

Kuriiri toi Laitilalta paketin, jossa muutama kappale heidän uutusolutta Fr35h, eli olisiko fresh kenties. Heitetään heti miinukset peliin: olutta on saatavilla vain Turusta K-kaupoista. Tai vaihtoehtoisesti alat blogaamaan ja saat tämän mahdollisesti käsiisi.

Olun juttu on tuore humala, sen Yakiman alueen humalat on poimittu ja toimitettu 35 päivässä oluentekoon. Tyylinä lager ja kun humalaläträys jenkkihumalilla, niin American Lager lukee tölkissä. Humalalajikkeina Cascade ja Centennial.

Laitilan FR35H American Lager, 4,7%

Tuoksussa tuore humalan aromikkuus, ruohoa, sitruunaa, kuivaa ruohoa, ananasta, greippiä ja hienoisesti mäntyä. Ripaus maltaisuuttakin, mutta humalat tässä pääosassa. Tuoksun perusteella puraiseva humaluus, joka kyllä houkuttelee maistamaan.

Maussa humala ottaa saman tien niskalenkin. Aromit jyllää, tulee katkeraa greippiä, sitruunaa kevyesti, tuoretta humalakukkaa ja miedosti humalaöljyäkin. Hyvin tuore makumaailma. Makumaailma on suolaisen kuivan humalainen. Suutuntuma ihan perustasoa, hieman lagermainen (...). Ehkä hieman öljyinen. Jälkimakuun jää reilun katkera greippisyys ja rusnsaan kuiva (jopa suolainen) olemus. Minusta tässä on aika katkera lager, eli luulisi kelpaavan humalanhakuisille.



10 tammikuuta 2018

Alkosta: Highland Park Single Cask Series "Suomi 100"

Tämä veijari tuli ennen "Sydäntalvi"-versiota, mutta päätyi nyt myöhemmin arvioitavaksi. Olen maistanut nyt tämän rinnakkain Sydäntalven kanssa, joten on hyvä tehdä yhteenveto. Kyseessä siis toinen Single Cask julkaisu Suomen markkinoille. Alkossa tämä kävi 99€ hintaan.

Pullote on välimaastoa väriltään verrattuna SMWS&VYS sekä Sydäntalveen. Ikää tällä on 12 vuotta ja se on pullotettu täysvahvana ensimmäisen täytön Puncheon-sherrytynnyristä (Eurooppalaista tammea). Pullomäärä 636.


Highland Park Single Cask #1536 "Onnittelut 100-vuotiaalle...", 2004/2016, 59,2%

Tuoksu on mausteisen kuivahedelmäinen, siis runsaan sherryinen, makea ja viininen. Makeaa kaakaota, rusinaa, tummaa suklaata ja hedelmäistä nahkaisuutta. Ei niin pistävä ja terävä kuin viimeksi maistettu "Sydäntalvi". Parempi minun mielestäni.

Maku on hyökkäävän sherryinen, mutta mukana on myös HP:n oma karaktääri. Miedosti mineraalista kanervaisuutta, hedelmäisyyttä ja öljyisyyttä. Ikä ja prosentit tekevät tästä hyökkäävän ja hieman terävän, mutta reilu hyvä sherryisyys tappelee vastaan. Jälkimakua kohden voimakas oloroso- ja px-sherryn yhdistelmä, eli makeutta ja kuivempaa hedelmäisyyttä, ei kumisuutta. Myös ruskeaa vahaisuutta ja mokkaisuutta. Kyllä pidän tätä parempana kuin "Sydäntalvi"-versiota.


06 tammikuuta 2018

Alkosta: Stadin Panimo NEIPA

NEIPAA! Eli muotiolut New England IPAa saa nyt Alkostakin, tosin joudut pulittamaan yli viisi euroa, kuten yleensäkin Stapan oluista. Ja monesta muustakin kotimaisesta. Harmi, sillä luulen että kysyntää olisi enemmän, sillä todella usein kuulee suomalaisten purnaavan Alkon hyllyillä hinnoista ja ymmärtäähän sen varsinkin satunnaisen maistelijan silmin.

Tämä tyyli siis lupailisi kenties mehukasta sameaa IPAa, en takerru sen kummemmin tyyliin liikaa, niistä tapellaan muualla tarpeeksi. Itse odotan sameaa mehukasta suutuntumaltaankin jotenkin pureksittavaa IPAa. En tiedä tarkemmin tämän spelsejä, StaPalla takaetikettikin on vuodelta nakki ja kilpi ja lukee aina samat saunanlauteilla keksityt bullshit-markkinointitekstit. Vaihtakaa sitä etikettiä jo!


Stadin Panimon New England IPA, 5,6%

Tuoksu on hyvin trooppishedelmäinen, tuoreen humaloitu ja miedosti greippisä. Hedelmäisyys siis päällimmäisenä, joka on hyväkin asia. Voisin siis mehukkuuden mukaan uskoakin NEIPAksi.

Maussa kuitenkin käy ilmi, että ipahan se tässä. Runko on jotenkin liian puhdas ja kirkas. Mehuisuus ei ihan yllä riittäväksi. Kstkeruutta aika rayhallisesti, ipaksi jopa vähän, mutta eikös NEIPAssa kuulukin? Kyllä tässä mukava hedelmäisyys on ja miedosti mehukkuuttakin, mutta suutuntuma on jotenkin puutteellisen oloinen.

Olut on IPAksi ihan hyvä, mutta onko se New England ollut pakko saada siihen? Lieko olut onnistunut täysin ja oliko etiketti jo painettu? Koska vaikka en tyylipoliisi olekaan, niin kyllä mä vähän odotin jotain poikkeuksellisempaa.


03 tammikuuta 2018

Vuosikertomus 2017


Tässä lupaamani yhteenveto vuodesta 2017. Arviointiskaala koki pientä muutosta maaliskuussa, jolloin puolikkaat tähdet tuli käyttöön. Kirjoittelun määrää tuli vähennettyä aika paljonkin ja se johtui osittain muista elämän kiireistä, mutta myös paljon motivaatiosta – en ole kokenut enää niin mielekkääksi metsästää toinen toistaan uutuuttaan huokuvia oluita ja viskejä, vaan monesti on tullut tartuttua tuttuun maukkaaseen pulloon. Tämä jatkunee tänäkin vuonna, mutta koitan pitää kuitenkin tatsia yllä.

Maisteluissa tuli käytyä ennätyksellisen vähän, joka on isosti johtunut myös tarjonnan tylsyydestä – tässä vaiheessa olut- ja viskihistoriaa sitä vaatii monesti melko erikoista kattausta ja niitä vain on paljon harvemmassa. On niitä muutamia ollut, mutta mieluummin järjestän kaverien kesken maisteluillan 100€:lla ruokineen, kun maksan 130€ erikoiskattauksesta. Hienossa kattauksessa toki on erikoisuutensa, mutta silti. Sitten on toki niitä kattauksia jotka kiinnostaisi, mutta en ole sormi märkänä kärkkynyt sähköpostin ääressä. Näin oli ainakin vuonna 2017 ja luulen tuon linjan jatkuvan.

Tapahtumissa on tullut käytyä, mutta kaikista en ole kirjoitellut. Oluttapahtumat on vain melko tylsää kirjoiteltavaa ja luettavaa. Ehkä joistain tulee vielä tulevissa kirjailtua ja varmasti tuleekin. Myös jotkin pienet matkaraportit tulee varmaankin pysymään tapana.



Hankintoja olen vahentänyt merkittävästi. Viskimarkkinat on vain tällä hetkellä ylikuumentuneet. Perustavarasta pyydetään kohtuutonta hintaa, joten en ole nähnyt järkeväksi ostella erikoisia pulloja, joista pyydetään vielä kohtuuttomammin. Myös varastotila on ollut osasyynä tähän, mutta nyt muuton myötä varastointiolosuhteet parani 300%. Avattujen pullojen kaappiinkin mahtuu pitkästä aikaa lisää pulloja.

Yhteenvetolistoille päässeet oluet ja viskit on maistettu ja arvioitu vuonna 2017. Listalla ei siis ole mahdollisissa tapahtumissa maistettuja oluita, jos niitä ei ole erikseen arvioitu ja arvostettu. Oluet ovat saaneet 4,5-5 tähteä. Top-3 kärkijoukko on paremmuusjärjestyksessä, muut satunnaisjärjestyksessä. Klikkaamalla oluen nimestä pääset sen arvioon.

Vuoden 2017 parhaat oluet

1. Nøgne Ø # 100
2. Sonnisaari Humalaja IPA
3. Vakka-Suomen Prykmestar Savukataja

Sori Brewing Conca d’Oro
Founders Backwoods Bastard
Boulevard Smokestack Series: Funkier Pumpkin
Evil Twin Even More Jesus

Vuonna 2017 näiden arvioitujen  huippuoluiden lisäksi tuli nautittua useampi vanha tuttu huippuolut, joka on arvioitu joskus aiemmin ja täten ei ole tällä listalla. Näistä voisi mainita useampaan otteeseen nautitut Aecht Schlenkerla Rauchbier Urbock ja Fuller’s Brewer’s Reserve No. 5.




Viskien puolella vain muutama viski ylsi viiteen tähteen, joten listalla on viskit, jotka ovat saaneet vähintään 4 tähteä arvosanaksi. Onhan neljän tähden viski jo hieno tapaus kuitenkin. Nykyään pyrin jonkin verran priorisoimaan maisteluja ja arvosteluja sellaisiin viskeihin, joita on vielä mahdollista saada ostettuakin sopuhintaan. Listalla kärki top-3 on paremmuusjärjestyksessä jsa loput satunnaisesti.

Vuoden 2017 parhaat viskit

1. Glenmorangie 10 yo OB, 1970-luku, 40%
2. Ardbeg 22yo, Cadenhead's Single Cask, 55,3%
3. Rock Hill Farms Single Barrel Bourbon

Blended Whisky #1 35yo (That Boutique-y Whisky Company)
Kilchoman Original Cask Strength 2010/2016
Kilchoman Vintage 2008
Kilkerran 12yo
Ledaig 18yo

Edellisvuoden tapaan kuriositeetiksi Suomen Olutoppaan vuosiäänestyksien otteet muutamista kategorioista. Täydelliset tulokset näet tästä linkistä.