23 syyskuuta 2016

Maitokaupasta: Olvi Xmas IPA

Hohoho Iisalmesta vaan. Ovelle oli ilmestynyt muutama päivä sitten iso pahviloota varoittelematta itsestään etukäteen. Varauduin jo nostamaan voimalla, mutta meinasin lentää persiilleni kun laatikko olikin kevyt kuin höyhen. Sisältä löytyi kaksi Olvin utuustölkkiä Xmas IPAa.

Tovi taakse päin tuli Olvin Black IPA ja nyt seuraksi kauppoihin tuli (on jo hyllyilläkin asti) Xmas IPA, joka tölkkiä lueskellessa paljastuu tyyliltään Red IPAksi. Olvi luonnehtii tätä oheisesti: "Suodattamaton, pastöroimaton, täysmaltainen Red IPA-tyyppinen pintahiivaolut. Maultaan vahvasti humaloitu ja hedelmäinen, väriltään punaruskea olut.". 

Tuttuun tapaan tölkistä löytyy myös humalalajikkeet, jotka tässä ovat Opal, Kazbek ja Comet. Linkeistä lisäinfoa, mutta ensimmäinen on saksalainen, toinen tsekkiläistä ja viimeinen amerikkalaista. Kaupassa Xmas taisi olla noin 2,9€ pintaan puolen litran tölkiltä.


Olvi Xmas IPA, 4,7%

Tuoksu on reilusti pihkainen ja karamellimaltainen. Amerikkalaishumalapainoitteinen (huh mikä sanahirmu) yleisolemus tulee minulle tästä mieleen. Maltaisuus tuntuu alla ja tulee paahdettuna leipäisyytenä. Hieman pihkaa ja kuivattuja tummia hedelmiä.

Maussa tulee keskiasteisesti havuista humalaa, jossa myös seassa kuivaa lehtisyyttä ja pähkinää. Humala on enemmän sellaista pihkaista ja havuista, ei sitruksista. Maltaisuus on selkeämmin maussa kuin tuoksussa – paahtunutta leivän kuorta, pähkinää ja paahtoleipää. Jälkimaussa karamellimaltaisuutta. Hyvin juotava olut ja mielestäni tämäkin on onnistunut, mitä nyt jotakin mausteisuutta kuvittelin löytyvän enemmän nimen perusteella.


22 syyskuuta 2016

Alkosta: Fuller’s Brewer’s Reserve No. 5

Single Malt, Cognac, Auchentoshan, Armagnac. Näitä yhdistävä tekijä löytyy Fullersin Brewer's Reserve -sarjasta, jotka olen päässyt itse kaikki maistamaan. Suu meni hymyyn, kun huomasin sarjan uusimman tulokkaan listautuneen Alkon erikoisvalikoimaan (Arkadia) alkaen 2. syyskuuta 9,94€ hintaan. Samaan aikaanhan tuli todella iso läjä uutuuksia muutenkin, kun Arkadian Alko avasi ovet tauon jälkeen.


Tässä Brewer's Reserve sarjassa on kyse tynnyrikypsytetyistä oluista ja niistä ensimmäinen julkaistiin kymmenen vuotta takaperin. Uusin tulokas on kypsytetty vanhoissa viskitynnyreissä. Aiempien versioiden kypsytystä on avattu hieman enemmän, kuten esimerkiksi kolmannen kohdalla on kerrottu tynnyreiden olleen Auchentoshanin tislaamolta. Noh, toisaalta ei tuo välttämättä paljoa kerro, ellei satu tietämään tislaamon ominaispiirteistä.

Kuvitellaan vaikkapa Laphroaig, tai Glenfarclas. Jos tynnyri olisi peräisin ensimmäiseltä näistä, voisi olla ennustetavissa turpeisia ja merellisiä vivahteita oluessakin. Glenfarclas puolestaan kypsyy yleensä sherrytynnyreissä, joten tämänkin voisi kuvitella tuovan tälle ominaista kuivattua tummaa hedelmäisyyttä ja nahkaisuutta. Mutta mennään näillä tiedoilla joita on annettu. Tämä viides on siis kypsynyt yli viidensadan päivän ajan "hienoissa" viskitynnyreissä.



Fuller’s Brewer’s Reserve No. 5, 8,5%

Tuoksussa aika kiva monipuolinen aromimaailma. Rikkaimmin tulee toffeinen maltaisuus ja kevyt yrttisyys. Fariinisokeria, kuivattuja tummia hedelmiä (luumu, rusina, taateli) ja kevyt viskimaltaisuus. Pähkinäistä katkeruutta, sekä miedosti alkoholin tuomaa "lämpöä". Monipuolinen ja hieno tuoksu. Hyvin balanssissa.

Maku lunastaa tuoksun lupaaman rikkauden. Mallasrunko, humala ja viskitynnyrin tuoma aromikkuus ovat upeasti tasapainossa. Toffeeta, kevyttä karamellisuutta, viljaisuutta ja pähkinäisyyttä. Viski tuo vaniljaisia piirteitä ja mahdollisesti makeaa karamellisuutta. Jälkimakuun mennessä kevyttä karamellisoitua appelsiinisuutta ja mieto paahtovanukkaisuus. Onpa hyvä. Mielestäni erinomaisesti onnistunut viskitynnyrikypsytys.


16 syyskuuta 2016

Dunham Tropicale IPA

Dunham Brewery on mikropanimo Kanadassa ja se sijaitsee nimensä mukaisessa pitäjässä Yhdysvaltojen ja Kanadan rajan kupeessa, Vermontin naapurissa. Panimolta löytyy runsaasti oluita, vaan enpä ole niitä juuri päässyt maistelemaan.

Korjausliike tehdään tämän ison putelin merkeissä, joka kantaa nimeä Tropicale IPA. Muistaakseni maksoin tästä alle kympin Firma Bierissä. Speksit lupasivat IPAa, jota on kyyditetty mangolla, guavalla, tangeriinilla ja passionhedelmillä. Taikasana brettanomyces (claussenii) ja tuote oli jo korissa. Kuivahumaloinnista vastaa Citra ja Mosaic.



Dunham Tropicale IPA, 6,2%

Tuoksu on kuohkean hedelmäinen. Persikkaa, nektariinia, ananasta, reilusti sitruunaa ja hieman banaania. Bretta tulee tässä erityisen hedelmäisenä, ei niinkään maallisena ja navettaisena. Hieman maitohappoista tuntua myös. Humala on selkeänä, tuoreen sitruksisena ja kuivan kukkaisena. Hieno tuoksu.

Maku on nimensä veroinen - trooppinen hedelmäsalaatti. Persikat, aprikosit, sitruunat, limet ja happamat omenat sulassa sovussa. Bretta jyllää hedelmäisenä ja sitä tasoittaa miedosti kuivattava humaluus, joka korostaa sitruksisuutta. Jälkimakuun mennessä maitohappoisuutta hieman. Sitruspommi.


13 syyskuuta 2016

Johnnie Walker Explorer’s Club Collection - The Spice Road

Pitkästä aikaa entry-levelin sekoiteviskiä lasissa. Tai oikeastaan harvinaisesti oikein arvioitavana. Tämä pikkupullo (20cl) tuli ostettua 10 € hintaan jo maaliskuussa pieneksi matkanaukuksi Teneriffan reissulle, mutta vasta nyt päätyy "virallisen" arvion kohteeksi blogin puolelle. Useampi maisto takana, josta on muodostunut jonkinmoinen mielikuva.


Tällä hetkellä parhaiten Johnnie Walkereista on maistunut vanhempi Blue Label, joka on pullotettu 43% vahvuudessa. Muut eivät ole erityisemmin jääneet mieleen. Hinta/laatu-suhde on toki sinisessäkin pielessä, mutta maku oli ihan miellyttävä. Kultainen tulee hyvänä kakkosena.

The Spice Road sekoiteviski lanseerattiin joulukuussa 2012 The Explorers' Club Collection -sarjaan, jonka alasarja on nimetty Trade Route Serieksi. Nimi juontaa Johnnie Walkerin markkinointimatkailuun 1800-luvulla.  Nämähän ovat kaikki tarkoitettu matkamyyntiin. Spice Road nimessä antanee viitteitä mahdollisesta viskin mausteisuudesta, mutta juontaa tarkoituksensa vanhaan maustereittiin Aasiaan.


Johnnie Walker Explorer’s Club Collection - The Spice Road, 40%

Tuoksuta ei alkuun paljoa irtoa. Keltaista kypsää hedelmäisyyttä, joka on melkein ylikäynyttä. Karamellista toffeisuutta ja kuivaa maltaisuutta. Toffeisuus on hiukan...öh... pierumaistakin, eli jokin rikin tyylinen kumisuus häiritsee. Mausteisuutta tulee vasta ajan kanssa.

Maussa tyypillinen pliisu suutuntuma, jossa jotakin turhaa pistelyä. Toffeeta, ylikypsää tummahkoa hedelmäisyyttä, rusinaa ja maltaisuutta. Ympäripyöreä makuprofiili, jossa mikään ei tunnu erityisen hyvältä, mutta ei nyt erityisen epämiellyttävältäkään. Nuorta kamaa. Mausteisuus ei erityisen etikettimaininnan arvoista. Kyllä tämän nauttii pois ja jakaa anteliaasti, mutta tuskin ostaisin uudelleen.